Se alkoi melko rutiininomaisena erimielisyytenä siitä, milloin olisi hyvä aloittaa hengailla hyvien ystäviensä kanssa paljon enemmän, kun keksimme vallankumouksellisen idean.
Toinen puoli on ollut melkein pyhimpiä molemmissa hänen kodissaan työstä kuudessa, samoin kuin hänen halukkaitaan-me-me-go-outnessia ottaen huomioon, että meillä oli toinen vauva. Hän todella haluaa minun olevan hauskaa ja ilahduttavaa (”onnellinen vaimo, iloinen elämä”, olemme kuulleet), joten hän rohkaisee minua menemään ulos poikien nukkumaanmenon jälkeen ja on jopa laittanut heidät molemmat kourallinen kertoja ilman apua.
Toisaalta olen tajunnut epätoivoisesti, ettei halua mennä sitä yksin noitatunnilla. Pelkäävä, että loppuu kädet, höyryt, kärsivällisyydet tai kaikki kolme, katson häntä todella eteenpäin toimittavan minulle iltahelpotusta ja ovat olleet haluttomia sanomaan: “Toki tyttö, miksi et saa kiinni Juoma ihmisten kanssa tänään ”. Usein lasken minuutteja, kunnes hänen bussi ilmestyy Berkeleyssä. Joskus Holden ja odotan häntä etukannella iltapäivätoiminnana (tulossa pian: ”Rookie Mommies Activity #752 Odota puoliso kuistilla”).
Ennen tätä uutta ideaa olimme sopineet, että hän voisi tulla taloon hänen tehtävästään kaupungissa, tehdä osuutensa nukkumaanmenoautoista ja sitten mennä takaisin ystäviensä kanssa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hänen hyvät ystävänsä eivät rullaa tällä tavalla, joten oli aika uudelle suunnitelmalle.
Torstai -ilta on nyt Alec -ilta. Hän voi tehdä mitä haluaa haluamallaan tavalla, ja poistua ilta -nautinnosta kotona. Uudet ja mielenkiintoiset mahdollisuudet voivat sisältää – ehdottomasti ei rajoiteta – työskentelyä myöhässä ilman syyllisyyttä, ilahduttavaa tuntia, tuikeita luentosarjoja, toimintaelokuvia tai fantasia baseballia.
Se tarkoittaa myös…
Tiistai -ilta on nyt Heather Night.
Mutta se ei ole kaikki. Se osoittaa myös, että torstai -iltaisin minulla on monipuolisuus pakata piknik -lounaita ja pysyä leikkikentällä myöhään äiti -kavereiden kanssa. Tai voin pitää Wii -juhlia nukkumaan mennessä yhden ystävien kanssa.
Ja tietysti se osoittaa ihannetapauksessa, että yhteysmme rikastuu suuremmalla joustavuudella tehdä hauskoja asioita rutiininomaisesti.
Tämä julkaisu kirjoitettiin alun perin, kun minulla oli viiden kuukauden vanha ja kaksivuotias. samoin kuin se tuntuu edelleen totta tänään.